Se on isompi! Se on parempi! Se on (viimeinkin) uudistunut kuvanottoasetus!!! xD

 
Sharona on päättänyt alkaa toteuttaa tavoitteitaan ja hurmaa miehiä työnsä lomalla (ja joskus sielläkin).
"Täytyyhän elämästä nauttiakin, vielä kun voi", Sharona hymyilee salaperäisesti. Hunteria lähinnä huvittaa siskon käyttäytyminen, mutta samalla vahtii, ettei tämä tuo ihan ketä tahansa taloon.

 
Tauno Puimala on kuitenkin omaa luokkaansa ja näyttää kaiken lisäksi pitävän Sharonasta.

 
Hunter puolestaan pitää Takusta, tyttöjä kun ei ole pojan ympärillä vielä pyörinyt.

 
Edelleen Lehtokedoilla majaileva Nuudeli rakastaa istua ikkunalaudalla. Kolli on jo viipynyt heillä niin kauan, että Hunter harkitsee sen adoptoimista. (Ihan kuin Nuudeli ymmärtäisi Hunterin aikomuksen, sillä muutamaa päivää myöhemmin se palaa kujille ja käy Lehtokedoilla vain harvoin kylässä.)

 
Hunter vie roskat piharoskikseen ja muinainen esiäiti päättää pelästyttää pojan.

 
"Oletko kunnossa?" Ohikulkumatkalla ollut nuori tyttö pysähtyy ja kysyy kalpealta Hunterilta, joka haukkoo henkeään. Hunter vakuuttaa olevansa kunnossa, mutta tyttö ei lähdekään jatkamaan matkaa vaan jää juttelemaan pojan kanssa.

 
Hunter ja tyttö (jonka nimeä en hölmöyksissäni muistanu kirjoittaa ylös) tulevat nopeasti hyvin toimeen. Nuorukainen uskaltaa kertoa unelmistaan ja uskomuksistaan.
"Tiedän, ettemme ole yksin tässä maailmassa. Olen varma siitä."

 
Ja heillä on hauskaa....

 
Kunnes äkkiä jyrähtelevä ääni pelästyttää heidät. Myrsky on nousemassa. Hunter pyytää tyttöä sisälle odottamaan myrskyn ohi menemistä, mutta tämä keiltäytyy ja juoksee kotiinsa. Hunterkin syöksyy sisälle.

 
Pian happosade alkaa... Hunter seuraa sitä ikkunasta.

--

 
 
Yön aikana jotain kummallista ilmestyy Lehtoketojen tontille.... Edes kummitukset eivät tiedä mikä se on tai mistä se tuli...

--

 
Aamulla Sharona menee keittiöön laittamaan aamiasta.
"Hunter kuorsasi taas koko yön!" hän mutisee ja pysähtyy ikkunan eteen. Ulkona on jokin kapistus!

  
 
Sharona syöksyy ulos ihmettelemään tuota.... öh... kapistusta...

 
Kapistuksella voi selvästikin tehdä jotain ja hän päättää ottaa riskin ja kokeilla mitä siitä käy.

 
 
Sharona onnistuu kuin onnistuukin saamaan kapistuksen toimimaan jollainlailla (se on eri asia onko toiminta hyvää vai huono..). Siitä lähtee suuri säde taivasta peittävään pilveen.

 
Sharona katsoo lumoutuneena taivaalle. "Uskomatonta..."

 
"Kerta kaikkiaan uskomatonta!" Sharona huudahtaa innoissaan. "Tämähän on oikeaa sadetta! Puhdasta vettä!"