Aika kuluu ja Callie näyttää toipuvan pupu-harhoistaan. Mutta Biancan ollessa huolissaan äidistään, talo on päässyt huonoon kuntoon. Biancan mukana koulusta tullut Emmi ei kestä tätä kamalaa koiran lemua ja päättää ryhtyä siivoomaan. Bianca seuraa nolona vierestä Emmin siivoamista. En taida kehdata pyytää häntä toiste meille, hän ajattelee.

 
Mutta mitä ihmettä nyt tapahtuu?!

 
Vanhan Nannan aika koittaa. Se pääsee jouksentelemaan vihreimmille (siis oikeasti, Otolaakso on pelkkää aavikkoa) niityille. Bianca on surun murtama ja suree koiraansa pitkään. Calliekin suree ja yrittää lohduttaa tytärtään.
"Kultaseni, Nanna oli jo vanha koira", Callie silittää tyttärensä ruskeita hiuksia. "Se eli hyvän elämän. Sinun rakkautesi ja huolenpitosi varmasti teki siitä onnellisen."
Bianca nyökkää varovasti ja alkaa kuivata kyyneleitään. Elämä jatkuu.

 
Elämä ei kuitenkaan ole samaa mieltä. Parin päivän päästä nimittäin koittaa Callie aika. Kuoleman ilmestyessä heiluttamaan Ajan Tiimalasia hänen nenänsä eteen, hän tuijottaa sitä järkyttyneenä.
"Mutta enhän minä edes tunne itseäni vanhaksi", Callie sopertaa, mutta Kuolema pudistaa päätään.
"En voi jättää Biancaa nyt!" Callie kiljaisee ja yrittää repiä Tiimalasia Kuoleman käsistä - siinä kuitenkaan onnistumatta. Hänen ei auta muuta kuin alistua kohtaloonsa ja jättää tämä maailma.

 
Bianca parka. Ensin Nanna ja nyt Callie. Äkkiä Bianca on aivan yksin tässä vaarallisessa maailmassa ja kaiken lisäksi hän on vielä teini-ikäinen.

 
Bianca vaipuu syvään masennukseen.
"Miksi minä?! Miksi minä?!" hän vaikeroi yhteen purtujen hampaiden välistä.

 
Nanna-koira ei sittenkään siirtynyt kokonaan vehmaisimmille niityille, vaan jäi tähän maailmaan tarkkailemaan ja suojelemaan emäntäänsä.  

 
Eräänä yönä Biancan päässä napsahtaa, eikä hän kestä enää. Hän syöksyy Nannan uurnan luokse ja nostaa sen korkealle päänsä yläpuolelle.
"Tästä saat!" hän huutaa tarkoittamatta kuitenkaan ketään. "Minä näytän sinulle! Teen sen vielä!"

 
... Ja paiskaa uurnan lattiaan niin että mäsähtää. Tämän jälkeen Biancan olo on vähän parempi. (vaikka ei ole pitkä aika siitä kun neitonen pelkäsi jonkun rikkovan Nannan uurnan...)