Biancan lapsuus sujuu pitkälti leikkien koulunkäynnistä huolimatta. Suosikkilelu on äidin tekemä pupunalle, jota on aivan ihana rutistaa ja välillä hakata.

 
Biancan lapsuus vilahtaa silmissä ja äkkiä hän kasvaa teiniksi. Äiti Callie ei ole paikalla, vaan hän nukkuu pitkän yön jälkeen. Bianca näyttää ilahtuvan kasvupyrähdyksestään. Biancalla on tietotavoite, ja tulevan ammatin valinnallakaan ei näytä olevan mitään ongelmaa. On sanomattakin selvää, että Bianca seuraa äitiään rikollisen uralle, sillä hänen elämän tavoitteekseen paljastuu ammattina rikollisnero. Callie kyllä pettyy kuullessaan tämän, sillä hän toivoi tyttärelleen turvallista elämää.

 
Biancan vapaa-aika kuluu läksyjä tekemällä, joita kasaantuu joka päivä yhä enemmän. Tietotavoitteesta huolimatta koulunkäynti ei ole tytön lempipuuhaa.

 
"Inhoan sitä paikkaa!" Bianca irvistelee vihoissaan tuodessaan kotiin vitosen todistuksen. (-.-) "En ymmärrä miksi sellaisia asioita pitää opiskella!" hän valittaa äidilleen, mutta Callie vain pudistelee päätään. Hän ei osaa vastata, koska itse opiskeli hyvin erilaisia asioita. Hänen nuoruudessaan ei tarvinnut tietää mikä kemiallinen yhdistelmä täytyy tehdä jos haluaa suojautua myrkylliseltä ilmalta ulkona ollessa...

 
Bianca on pitkään haaveillut omasta koirasta ja pyytänyt sitä äidiltään. Viimein hän sai Callien suostuteltua hankkimaan heille koiran.
"Mutta vain sillä ehdolla, että numerosi parantuvat", Callie painottaa ja tyttö lupaa parantaa niitä silmät säihkyen. Bianca onnistuu kuin onnistuukin nostamaan numeronsa seiskaan ja hän saa Callielta luvan soittaa löytyeläintoimistoon ja valita koiran.

 
Bianca valitsee jo vanhan naaraskoiran Nannan. He tervehtivät iloisesti toisiaan ja Bianca tietää rakastavan tätä suloista vanhaa koiraa. Nannan ei ole vaikea sopeutua Lehtoketojen yksinkertaiseen elämään.

 
Nanna on vanha koira, mutta hyvin iloinen. Sen lempipuuhaa on saastelammikoissa kieriskely ja nukkuminen. Hassu koira!

 
Vapaa-ajallaan Bianca leikkii paljon koiransa kanssa. Nanna nauttii kepin hakemisesta Biancalle. Koulunkäyntikään ei paljoa kärsi  tästä huvittelusta.

 
Päivät kuluvat ja koittaa aika Callien vanhentua, jonka hän tekeekin arvokkaasti vessassa.

 
"Äiti, kuinka sinä olet jo noin vanha?" Bianca kysyy varovasti Callien vanhentumisen jälkeen. Callie nauraa tyttärensä kysymykselle. "Kultaseni, Otolaakson ilma on erilaista kuin muualla. Se vaikuttaa meihin paljon ja vanhentaa meidät nopeammin kuin simit muualla maailmassa", hän selittää. "Älä kuitenkaan hätäile. Me elämme onnellisesti siitä huolimatta." Bianca nyökkää selitykselle vakavana, äiti on kertonut hänelle paljon tarinoita maailmasta ennen ydinräjähdyksiä.

 
Otolaakson ilma vaikuttaa siellä asuviin simeihin muullakin tavalla kuin vanhentavasti... Callie alkaa nähdä jäniksiä. Hän hermostuu ympärillä loikkiviin jäniksiin ja alkaa tappelemaan yhden sellaisen kanssa.

 
Pian Bianca on huolissaan äitinsä mielenterveydestä tämän puhuessa ilmalle lemmikeistä.

 
"Äiti, ethän sinä vain ole hullu?" Bianca kysyy äidiltään. Callie pahastuu tyttärensä kysymyksestä ja tulee surulliseksi. "Kultaseni, kuinka voit edes ajatella sellaista!"
Bianca on kuitenkin epävarma tilanteesta.

 
Bianca ei näe muuta vaihtoehtoa kuin soittaa isälleen Johannekselle, että tämä tulisi katsomaan äitiä. Johannes tulee paikalle uhmaten virkavaltaa. Bianca eksyy kuitenkin puhumaan äidin sijasta Otolaakson ulkopuolisesta tilanteesta. Miten käy Callien mielenterveyden....?