Sen yön piti olla samanlainen kuin muidenkin öiden. Alku illasta Sharona teki läksyjä ja auttoi pikkuveljeään Hunteria läksyissä. Molemmat olivat Kiran harmiksi perineet Lehtoketojen huonon läksymotivaation. Ilta siis alkoi hyvin. Kira oli ottanut tavakseen puhella syvällisiä iltaisin Haukan kanssa, ja niin hän teki tänäkin iltana.

 
Sharonan saatua läksyt tehtyä hän suuntasi vessaan iltatoimilleen, kun äkkiä PahansuopaMitäänosaamatonLastenhoitajapaholais-kummitus ilmestyi tyhjästä ja pelästytti nuoren Sharona paran. Vavisten tyttö syöksyi vessasta ulos. Kira, joka oli saapunut alakertaan, katsoi ihmeissään tyttärensä perään.
"Joko taas siellä vessassa on torakoita", Kira mutisee ja suuntaa vessaan. "Vastahan minä täältä ne myrkytin..."

 
Mutta vessassa ei ollut torakoita, vaan pahainen lastenhoitajahaamu, joka pelästytti myös Kiran.

 
Ja pahanpäiväisesti. Haamun kadottua Kiran sydän pamppaili yhä rajusti. Hän laski kätensä sydämelleen ja yritti rauhoittua.
"Ehkä lämmin vaahtokylpy rauhoittaa ja rentouttaa."

 
Mutta itsekseen kupliva ja pyöreilevä vesi kylpyammeessa järkytti vanhaa naista enemmän.

 
Viimeinen pisara oli -jälleen- julmettu lastenhoitajanhaamu keittiössä. Kira-paran sydän ei kestänyt enempää järkytyksiä samalle illalle.

 
Lasten ei kuitenkaan annettu surra rauhassa, siitä huolen piti lastenhoitajan haamu, joka nähtävästi oli ottanut elämän -siis kuoleman jälkeisen elämän- tehtäväkseen jokaisen Lehtokedon pelottamisen henkiltä.

 
Sharona kuitenkin uhkasi kummituksia ja nappasi jääkaapista ensimmäisen juoman käteensä ja tyhjensi sen suuhunsa. Siis ei mitään käytöstapoja....

 
Alakerran ja toisen kerroksen valtasivat kummitukset sinä yönä. Äidin kuoltua Sharonan täytyi ryhtyä hoitamaan taloutta ja pikkuveljeään. Lapset linnoittautuivatkin kolmanteen kerrokseen siksi yöksi. Hunter suri kovasti äitiään ja Sharona yritti lohduttaa tätä parhaansa mukaan. Kumpikaan ei nukkunut kunnolla sinä yönä.

 --

Sharona ja Hunter viettävät seuraavat yöt linnoittautuneina kolmanteen kerrokseen. Heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa, että kummitukset rauhoittuisivat. Kolmantena yönä äidin kuolemasta Hunter ehdottaa Sharonalle jotain.
"Sharona, voitaisiinko me ottaa kissanpentu?" Hunter kysyy varovasti. Sharona katsahtaa veljeään kummastuneena. "Kissanpentu? Sinä haluat kissanpennun?"
Hunter nyökyttelee päätään. Sharona katselee hetken pikkuveljeään ja tämän anovaan ja surullista ilmettä. Ehkä kissanpentu voisi sittenkin olla hyvä idea. Hunterin voisi olla helpompi kestää äidin kuolema. Sharona nyökkää. "Hyvä on, saat kissanpentusi."
Hunter kiljahtaa onnesta ja syöksyy halaamaan sisartaan. 

 
Seuraavana aamuna heti kun on turvallista. Sharona soittaa löytöeläin keskukseen ja pian Lehtokedoilla vilistää uusi pieni nelijalkainen. Kissanpentu on uros ja nimeltään Takku.

 
Myöhemmin samanana iltapäivänä ovelle ilmestyy osanottaja. Mies esittäytyy Kiran työkaveriksi töistä. Sharona ei ole varma puhuuko mies totta, sillä äiti toi harvoin ketään töistä kotiin tai puhui työasioista. Kohteliaasti hän kuuntelee miehen suruvalittelut. Jestas millainen nenä hänellä on! Sharona koittaa pitää kasvonsa peruslukemilla ja pohtiessaan miehen nenää hän ei kuule miehen nimeä...

 
Hunter kasvaa teiniksi hiljaisessa talossa. Komea poika hänestä tuleekin. Pojasta tulee suosiotavoitteinen ja hän toivoo jonain päivänä olevansa kenraali.

 
Sharona ei voi olla hätkähtämättä joka kerta kun näkee Kotkaksi nimetyn miehen nenän... Hunter ei voi olla nauramatta sisarelleen.

 
Kotka ilmeisesti huomasi teinien reaktiot hänen nenäänsä kohtaan ja hyvästelee nuoret. Sharonakin saa tilaisuuden onnitella pikkuveljeään.

 
Halaus on pitkä ja nuoret rutistavat toisiaan kunnolla. Heitä on kaksi vastaan maailma. Kyllä he selviävät, siitä he ovat varmoja. Sharonalle kohoaa kyyneleet silmiin vaikka hän yrittää estää niiden tulemisen. Kunpa äiti olisi vielä täällä...