Callie palaa Otolaaksoon. Taksi jättää hänet suuren -mutta tyhjän- tontin laidalle. Callie katselee yhä järkyttyneenä ympärilleen. "Edes raunioita ei ole jäljellä..." hän kauhistelee. Ennen tällä tontilla lepäsi Lehtoketojen mahtava kartanon upean metsän ympäröimänä, mutta nyt on jäljellä vain hiekkaa ja hiekkaa ja hiekkaa... Aamun lehti ei ole vielä tullut joten hän päättää kuluttaa aikaansa räppäämällä kadun kulmassa siinä toivossa, että joku lahjoittaisi hänelle vähän rahaa. Ketään ei kuitenkaan näy, kadut ovat autiot. Callie huokaa ja lopettaa yrittämisen.

Samassa kadulle kävelee naapuruston simi, joka luo Callieen niin himokkaita katseita, ettei tämä uskalla mennä tutustumaan.
"Kröhöm.. Päivää", simi toivottaa, mutta Callie ei vastaa tälle mitään ja tämä kävelee pettyneenä pois.

Viimein päivän lehti saapuu ja Callie pääsee tutkimaan vapaita työpaikkoja. Kunnollisia työpaikkoja ei kuitenkaan ole tarjolla. Rahapulassa Callie päättää ottaa riskin ja soittaa paikalliselle rikollisjärjestölle, joka on ottanut Otolaakson hallintaansa, ja pyytää päästä näille töihin. Mitä olenkaan mennyt tekemään? Hän kauhistelee sulkiessaan luurin. Mutta nyt hänellä on rahanlähde ja säästäminen alkaa.

Luppoaikaansa Callie kuluttaa kokkaamalla kerran päivässä aterian ja lukemalla kirjoja, jotka toi mukanaan yliopistosta.

Naapuruston kodittomat eläimet käyvät myös tervehtimässä Callieta ja hän jakaa lömpöään ja rakkauttaan kaikille suloisille eläimille.

Siitä huolimatta, että ne jatkuvasti kaatavat hänen roskiksensa ja kaivavat kuoppia pihalle...

Viimein rikollisliigasta soitetaan ja Callielle löytyy tekemistä.
"Tervehdys, neiti Lehtoketo", postimies tervehtii. "Kiireinen päivä edessä?"
"Öh... niin juuri." Callie punastuu ja pakenee autoon. Mitäköhän naapurit ajattelisivat jos tietäisivät missä työskentelen? Mitä vanhempani ajattelisivat? Callie huokaa surkeana.

Parin päivän jälkeen Callie huomaa haisevansa aivan hirvittävälle! "Yök! Minäkö täällä haisen?!"

Ei auta muu kuin pestä itseään lavuaarin ääressä. Callie ikävöi suihkuja, jollaisia oli vielä hänen nuoruudessaan. Tämä on niin nöyryyttävää!

Pinttyneestä hajusta huolimatta Callie menestyy hyvin töissään ja ylenee nopeasti. Syy voi olla se, että hän on Otolaakson ainoa rehellinen varas... (huomatkaa kaatunut roskis)